Karkeakarvainen mäyräkoira
Ajavalinjaisten karkeakarvaisten mäyräkoirien harrastus alkoi vuonna 1990, kun isäni hankki ensimmäisen mäyräkoiramme Ruotsista metsästäjäkaveriltaan, jonka mäyräkoirien kanssa oli päässyt tutustumaan jäniksen ja sittemmin myös kauriin ajometsästykseen. Hieman haasteelliseksi ajavien mäyräkoirien harrastuksen on vuosien varrella tehnyt Kaakkois-Suomen niukka kauris- ja peurakanta sekä mäyräkoirien ajokokeiden vähyys, mutta siitä huolimatta mäyräkoira on osoittautunut erinomaisiksi metsästyskoiraksi, joka keksii kyllä tekemistä niukkariistaisillakin alueilla ajaen sitä mitä metsästä löytyy. Ensimmäisten mäyräkoirien aikaan alueellamme ei vielä ollut lainkaan kauriita tai peuroja, joten ajoeläimenä oli tuolloin lähinnä jänis, kettu tai hirvi. Vanhat mäyräkoiramme osoittautuivat paitsi erinomaisiksi ájureiksi ja monipuolisiksi metsästyskoiriksi, myös terveiksi, pitkäikäisiksi ja mukavaluonteisiksi perheenjäseniksi. Niiden päälaji oli ajo, mutta niukkariistaisiissa Kaakkois-Suomen metsissä ne päätyivät usein harrastamaan myös omatoimista pienpetojahtia, vaikka luolille niitä ei suuremmin kannustettukaan. Niiden kanssa myös jäljestettiin, kokeissa ja käytännössä. Parhaiten vanhat mäyräkoiramme menestyivät mäyräkoirien ajokokeessa saavuttaen useita piirinmestaruuksia ja osallistuen mäyräkoirien ajokokeen SM-kokeisiin. Parhaimmin koirista menestyi KVA-A Stefan, joka saavutti ajovalion arvon pelkillä jänistuloksilla ja sijoittui SM-kokeessa toiseksi (SM-2 1997) ja viidenneksi (SM-5 1999).
